Ostin viime viikolla uuden Sport lehden ja innostuin juoksukoulusta, eli kymmenessä viikossa olisi tarkoitus kehittyä juoksijaksi. Minähän en ole ikinä juossut *hengittäminen ja juokseminen yhtä aikaa tuottaa vaikeuksia* koska en osaa. Juoksukoulussa eka viikko näyttää seuraavanlaiselta:

* kävelyä 2min + hölkkä 1min X10 =30min

* kävelyä 30min

* kävelyä 2min + hölkkä 1min X10 =30min

Tein tuon ekan juoksuharjoituksen eilen ja voi nenä, että oli hauskaa. Ei tuntunut kovinkaan pahalta kun juoksin sisällä matolla ja koko ajan pystyi tuijottamaan kelloa, 30 minuuttia tuli äkkiä täyteen. Mutta kyllä mä olin hikinen! Paita selästä ja edestä ihan läpimärkä, ja minähän en helposti hikoile.

Ajattelin, että pitäisin tavoitteena tuo NiceRun tapahtuma Hämeenlinnassa 13.6.

Kävin salilla, uskalsin sinne vaikka tiesinkin että Hän tulee olemaan siellä. Ja siinä. Heti. Tiukissa housuissa. Voi perse!! Ja mitä minä teen? Kävelen suoraa tietä crossille ja alan polkee, katse tiukasti tv ruudussa. :) Mutta selvisin. Ei tarvinnut kohdata hänet tai hänen katsettaan.

Hassua miten ihmisen mieli toimii. Aikaisemmin on ollut hauskaa mennä salille koska hän on ollut siellä, pientä flirttiä ja hyvää mieltä. Sitten selviää, että hän ihan oikeasti voisi kuvitella näkeväsi sinua jossain muualla kuin salilla ja sehän vasta hyvälle tuntuukin. Myönnyt ja näin ollen myös hän tietää, että sinä olet ihan oikeasti kiinnostunut. Mutta sitten, BAM! ja PUM! ja kaikki pistetään palasiks. Tulee itku. Tulee viha. Tulee ahdistus. Ja sitten ei olekaan hauskaa enää mennä salille. Miten pitää olla? Mitä pitää sanoa? Väitin hänelle ymmärtäväni. Paskanmarjat ymmärrän. Mutta eihän sillä ole väliä. Kyllä Läski-Leena selviää. Ja jos ei selviä niin hän kuolee.

ollaakseen totta. Treffit olisi ollut tänään. Olisi. Ellei Hän olisi niitä peruttanut maanantaina kello 23:36. Tekstaril. Olisihan mun pitänyt arvata. Se on vaan leffoissa missä sixpack Adonis pyytää Läski-Leenaa ulos. Ja se on vaan leffoissa missä Läski-Leena muuttuu Laiha-Leenaks. Pahinta tässä tilanteessa ei ole se, etten päässyt treffeille, vaan se, että sixpack Adonis on töissä salilla jossa käyn. Ja minne mun pitää mennä uudestaan *en ole käynyt koko viikkona kun en ole kehdannut* koska maksan siitä itseäni kipeäksi joka kuukausi.

Se mies sieltä salilta pyysi mua treffeille... Apua.

Ihan huippu olo! Olen jättänyt kaikki hiilarit pois, syön raejuustoa kuin pahempikin bodari ja olo on MAHTAVA! Lisäksi olen jättänyt masennuslääkkeet pois, ei ahdista, ei itketä ja tuntuu, että minulla on ernergiaa juosta vaikka maratonin. Paino on pelkästään täällä viikolla tippunut 1,4kg.

PTn kanssa menee lujaa. En ole ikinä nauttinut liikunnasta yhtä paljon. Me nauretaan ja pidetään hauskaa samalla kun minä hikoilen. Olen nyt kolmen viikon aikana käynyt keskimäärin 5kertaa viikossa salilla, kaksi kertaa painoja nostamassa ja kolme kertaa hikijumpassa. PTn kanssa ollaan myös alettu harjoittelemaan juoksemista, me like! :)  *Se että siellä salilla on sellainen melko mukavan oloinen, eikä pahemman näköinenkään, mies saattaa toki vaikuttaa siihen että siellä niin kovasti tykkään käydä*