Kävin salilla, uskalsin sinne vaikka tiesinkin että Hän tulee olemaan siellä. Ja siinä. Heti. Tiukissa housuissa. Voi perse!! Ja mitä minä teen? Kävelen suoraa tietä crossille ja alan polkee, katse tiukasti tv ruudussa. :) Mutta selvisin. Ei tarvinnut kohdata hänet tai hänen katsettaan.

Hassua miten ihmisen mieli toimii. Aikaisemmin on ollut hauskaa mennä salille koska hän on ollut siellä, pientä flirttiä ja hyvää mieltä. Sitten selviää, että hän ihan oikeasti voisi kuvitella näkeväsi sinua jossain muualla kuin salilla ja sehän vasta hyvälle tuntuukin. Myönnyt ja näin ollen myös hän tietää, että sinä olet ihan oikeasti kiinnostunut. Mutta sitten, BAM! ja PUM! ja kaikki pistetään palasiks. Tulee itku. Tulee viha. Tulee ahdistus. Ja sitten ei olekaan hauskaa enää mennä salille. Miten pitää olla? Mitä pitää sanoa? Väitin hänelle ymmärtäväni. Paskanmarjat ymmärrän. Mutta eihän sillä ole väliä. Kyllä Läski-Leena selviää. Ja jos ei selviä niin hän kuolee.